Raskasta Joulua @Jyväskylä ja Kuopio

RJ kiertue on saatettu kunnialla mun osaltani (melkein) loppuun! Huomenna selvinnee teillekin, miksi vain melkein. Mutta tässä vähän fotomateriaalia noilta kolmelta keikalta.

Ensiksi Jyväskylä, joka edellytti n. kolmen tunnin junamatkustusta ja pientä (tosin luvallista) poissaoloa koulusta ;) Meinasi jäätyä tohvelit kiinni maahan junasta ulos päästyäni, mutta ruokailu lämmitti mukavasti, jonka jälkeen suuntasin hieman yllättävässä, mutta mukavassa seurassa kohti Paviljonkia.

Keikalla nähtiin myös mulle uusi tuttavuus Kimmo Blom, positiivinen yllätys kaiken kaikkiaan, vaikka hiusmallin mitta herätti pieniä ennakkoluuloja ;) Mahtavasti herra lauleli ja etenkin Tähti tähdistä kirkkain oli hienoa kuultavaa!

 Myös Marco oli löytänyt tiensä Etelä-Amerikan lämmöstä kylmään pohjolaan, kiitos siitä!

JP, joka riehui liikaa Nissepolkan tahtiin ja hajoitti housunsa, avasi kuulemma ensimmäisen joulukalenteriluukkunsa, josta Marcon mukaan paljastui kananjalka.

Kuten kuvasta tarkkasilmäiset voittekin päätellä, myös Tuple kuului ohjelmistoon. Tosin yhtäkään julkaisukelpoista kuvaa en herrasta saanut napattua.

 Sitten keikan jälkeen junaan ja nokka kohti Kuopiota. Tai oikeammin takaraivo, jouduin taas puksuttelemaan junassa väärin päin. Kuopiossa nähtiin Jarkko, Marco, JP ja Tuple!

Keikka oli todellakin kaiken tämän remuamisen arvoinen, voisin remuta samalla vimmalla vielä sinne ja takaisinkin, mutta mitäpä tuosta olisi hyötyä, joten jätetään nyt remuamatta. Anteeksi, mulla on ihan tolkuton nälkä ja pää pehminnyt joululauluja kuunnellessa, antakaa anteeksi. Korjatkaamme sekavat sanat kuvilla!

Helsingin kuvat lätkäisen sitten joskus paremmalla ajalla, nyt hiljenee Iriskin joulun viettoon ja antaa Raskaiden Joululaulujen soida!

Raskasta Joulua @Tampere & Kuusankoski

Mennään tämä päivitys kuvapainotuksella, pieni sitkeä flunssanpoikanen yrittää sabotoida täydellistä joulukuutani ja tukkia aivojeni sanaisen arkun päänsäryllä, mutta siitähän me ei väliteltä.

Tampere-talo 13.12

 

Solisteina J. Ahola, JP Leppäluoto, Pasi Rantanen ja Ari Koivunen.

Tuomaskin oli tällä kertaa onneksi taas lavalla

Vähän pistää hävettämään nuo Tampereen kuvat, mutta ne valot vaan tuli jotenkin niin sieltä takaapäin, että ei oikein ottanut onnistuakseen.

Mutta sitten Kuusankoskelle!

Solisteina täällä Ilja, Tuple, Pasi ja Ari.

Kiitos näistä, ensi viikolla Jyväskylä, Kuopio ja Helsinki! Kiitos myös Tuple, Tuomas, Mirka, Vili ja Erkki nimmareista! Ja kiitos tietenkin Kuusankosken keikkaseuralle!

Yritän tässä keikkailun lomassa käydä myös autokoulua, lukiota ja opetella tanssimaan. Ja ei, se ei ole toisinpäin, että yrittäisin käydä keikoilla kaiken muun lomassa. Joku prioriteetti sentään hei! ;)

- Iris

Raskasta Joulua @Lahti 1.12.2012

Tämän vuoden ensimmäinen RJ- keikka mun osaltani oli eilen, eikä voi muuta kuin huutaa, tai yrittää olla huutamatta ihan hyvien tapojen mukaan ;) MAHTAVAA! Solisteina tuolla nähtiin J. Ahola, Ilja Jalkanen ja Ari Koivunen.

Settilistasta mulle ei jäänyt paljoa mieleen, kai olin liian fiiliksissä :D Oltiin paikalla vähän aikaisemmin ja tästä syystä pääsinkin kävelemään suoraan eturiviin keskelle, kyllä kelpasi. Noin tunnin odottelun jälkeen Jarkko avasi setin, se millä biisillä jääköön paikalla olleiden tietoon ;)

Yleisössä oli tosi hyvä fiilis muutamaa vähän turhan humalaista naisihmistä lukuun ottamatta, vaikka heillä itsellään taisi hauskaa ollakin. Kyllä se liika meuhkaminen alkaa vähän ärsyttää, mutta eipä tuossa mitään, nehän oli kumminkin mun takana ;) Ja siitä sai osansa myös mun pääparkani... En mä nyt halua ketään moralisoida tai mitään, mutta oikeesti välillä pistää miettimään, että miksi ihmeessä sinne keikalle pitää tuolla tuommoisessa kunnossa nolaamaan itsensä?

Mutta ihan mahtava keikka kaiken kaikkiaan, nyt minä vaikenen odottelemaan Tampereen keikkaa :)



Tässä vielä tämä paita, tai palanen siitä:

Kiitos nimmareista Jarkko, Ilja, Erkka ja Ari!

Joulu Mielelle 21.11.2012 @Musiikkitalo

Ensin meinasin unohtaa kameran, myöhästyä junasta, jäädä junan oven väliin ja pudota penkiltä. Epäonnisen junamatkan aikana sain kumminkin luetuksi muutaman kappaleen psykologiaa, joten lopputulos jäi plussan puolelle. Tämä siis matkalla kohti Musiikkitaloa ja Kummien Joulu Mielelle konserttia, jonne päädyin taas vaihteeksi J. Aholan takia. Kuvia on turha odottaa, sen verran pelottelivat kuvauskiellolla, etten kehdannut kaivaa kameraani esiin...

Muita esiintyjiä ei oikein Samuli Edel(l?)manin ja Jari Sillanpään lisäksi päähän jäänyt. Johtuu ehkä ostittain siitä, että hädin tuskin näin housun punttia kenestäkään muusta, istuin tosi kivasti kameran takana, kiitos vaan lippupiste :)))

No, tärkeimmän, eli sen Jarkon esityksen näin hyvin. Kiitos mikkiständille hän lauleli vähän taaempana kuin muut, joka mahdollisti minulle pienen ninjamaisen eteenpäinnojauksen ja täydellisen näköyhteyden. Vieressäni istui jonkunsortin vanhempi rouvashenkilö, joka kovaan ääneen esityksen aikana ihmetteli, että "VETÄÄPÄS SE KORKEALTA!". Kieltämättä hieman huvitti, muttakun olin niitä kommentteja kuunnellut jo puolen konserttia niin... Ei naurattanut. En mä nyt sen enempää osaa sanoa tuosta Jarkon vedosta muuta, kuin että käsikarvat nousi pystyyn. Eikä johtunut siitä, että Musiikkitalon lämmitys olisi reistaillut. Täyttä mahtavuutta taas kerran. Mutta vielä vähintään tämän kerran: OSTAKAA SE AVE MARIA - JOULUN KLASSIKOT! ETTE TULE KATUMAAN! 

Raskasta Joulua turnee starttaa tänään Turusta. Tuokin lysti jää vielä tänä vuonna välistä, mutta ei ensi vuonna ;) Tulipahan mun kauan odotettu RJ -kiertuepaitakin postissa! Siitä kuvat myöhemmin, kunhan saan tonttulakin päähäni ja edustuskelpoisen ilmeen naamalle ;)

Laitetaanpas muutama otos viimevuoden Nosturin keikalta piristämään tätä tekstipläjäystä:

1.12 starttaa mun RJ- osuuteni! Sitä ennen voitte jännityksellä odotella todennäköistä paitapäivitystä ;)

Imaginaerum Movie Premiere 10.11.2012

Olipahan ilta! Nyt koitan saada ajatuksia vähän kokoon särkevästä niskasta ja selästä välittämättä, olisi ehkä pitänyt jättää taas ne tukanheilutukset ammattilaisille... Ja tähän väliin sanon sen verran, että tämä blogi sisältää vain henkilökohtaisia tunnelmiani ja mielipiteitä, joista ei kenenkään kannata mieltään synkistää.

Keikka alkoi vessapaperiverhon takana kiikkustuolissa keinuneen Marcon laulaman Taikatalven voimin ja jatkui Storytimella tutun kaavan mukaan. Flooria on hehkutettu kaikkialla, mutta oma mielipiteen ei kyllä ole ihan yhtä ruusuinen... Storytime oli Aneten versiona vaan niin paljon menevämpi, Floor veti minun makuuni liian korkealta. Mutta haluankin tässä kirjoituksessa keskittyä tarinoimaan Nightwishin keikasta, enkä Floorista, joka kumminkin on vain väliaikainen vokalisti.

Sitten jo suu valmiiksi avoinna odotin Wish I Had an Angelia, mutta sitten tulikin Dark Chest of Wonders, joka laimensi vähän omia fiiliksiäni, kun en jostain syystä osannut tuohon varautua. Ei silti, että kaikki sanat pitäisi osata nauttiakseen biisistä, mutta Angelin puuttuminen oli kyllä pettymys. Sitten Marcoa lainatakseni lauleltiin kukkasista, eli Amaranth.

Seuraavaksi paukahti ilmoille Scaretale, jonka alku aiheuttaa aina kylmät väreet. Sitten positiivinen yllätys: Ever dream! Tuo on ihan mahtava biisi ja ehkäpä jopa suosikkini Nightwishin vanhemmasta tuotannosta. Sitten sai hetkeksi rauhoittua Slow, Love Slown ajaksi, vähän jäin kaipailemaan niitä Marcon hieman epäilyttäviä puheita siitä, kuinka asiat ovat parempia hitaasti tehtyinä. Mutta eihän sitä samoja vitsejä viitsi kertoilla.

Sitten hypittiin I Want My Tears Back läpi Pekka Kuusiston ja Troyn läsnäollessa. Okei, myönnetään! En hyppinyt koko aikaa, vain silloin kun käskettiin ;) Jostain kummasta ilmestyi taas mun eteeni pari muijaa kesken keikan, mutta ovelasti pompin takaisin paikalleni. Minähän en noin vaan paikkaani luovuta! Jotenkin se tavanomainen ujous aina katoaa, kun kyse on tästä asiasta ;) Tätä seurasi Last of The Wilds myös näiden kahden vierailijan säestyksellä. Tosin en tiedä, kuinka vierailija tuo Troy enää on.

Tähän väliin oli järjestetty pieni tulishow Arabesquen tahdittamana. Hienoa katseltavaahan tuo oli, mutta ennemmin olisin kyllä katsellut jätkiä soittamassa. No, seuraavaksi sitten Planet Hell joka toimii aina, etenkin yhdistettynä Ghost Riveriin ja Song of Myselfiin. Kolme täydellisyyttä putkeen, näinhän sen voisi kiteyttää. Näiden jälkeen oma tunnelmani vähän latistui Ghost Love Scoren aikana. En osannut tuotakaan ennakoida ja biisi ei ole koskaan tullut kovin tutuksi, vaikka nyt kohtuullisen pitkään on tullut bändin perässä juostuakin. Sitten valitettavasti Last Ride of The Day, biisi on ihan mahtava, mutta aina harmittaa, kun tietää, että keikka oli sitten siinä. Marcokin lätkäisi oikein tyylikkään päähineen biisin ajaksi.

Leffasta en uskalla sanoa sen enempää kuin sen, että MAHTAVAA! En halua ketään spoilata, mutta menkää nyt hyvät ihmiset se katsomaan jostain telkkaria suuremmasta värkkineestä! Tosin itse oletin, että musiikki olisi ollut suuremmassa osassa, mutta ehkä se oli vaan mun harhakuvitelmani. Todellakin haluan nähdä tuon uudelleen, tällä kertaa vähän rauhallisemmissa kotioloissa ilman humalaisia mölyäjiä.

Lopputulemana siis erittäin onnelinen Iris, vaikkakin liian tärähtänyt julkaistakseni kuvaa todisteena ;) Mutta se oli siinä, kiitos Nightwish!

-Iris

Ennakko-odotuksia tähän iltaan

Nyt taitaakin olla viimeinen kerta ennen ensi kesää, kun Nightwish tulee nähdyksi. Nythän se nähdään, miten Floor homman hoitaa... Ja kuten tiedätte, Anette oli mun mielestäni ihan mahtava, joten suuret saappaat on Floorilla täytettävänä, ainakin mun silmissäni. Ja tuo Imaginaerum- leffan ensi-ilta tekee keikasta entistäkin mielenkiintoisemman. Mutta siitä lisää sitten huomenissa!





Nyt on ihan pakko hehkuttaa tätä eilen ilmestynytta Aholan joululevyä!

Siinä on tämän joulun ykkösalbumi! Perinteiset joululaulut ei ole koskaan ollut mun juttuni, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että perhanan hieno levy on kyseessä. Sieltä löytyy myös italialaista hieman oopperamaista tulkintaa, joten kipin kapin nyt vaan levykaupasta hakemaan se oma kappale ja kuuntelemaan. Ihan tajutonta!

Muutaman viikon takaista tangoa ja tulevaisuusnäkymiä

Tässä on nyt ollut vähän hoppua viimeaikoina, eikä mitään maata mullistavaa ole muutenkaan tapahtunut. Tosin rikoin rajoja pari viikkoa sitten, ja kävin Musiikkitalolla kuuntelemassa tangoa. Älkää nyt vielä pyörtykö, tähän löytyy ihan kelpo selitys sillä, että J. Ahola oli yksi solisteista. Mielenkiintoinen tilaisuus kaiken kaikkiaan, ja erittäin taitavaa vetoa Jarkolta taas kerran.

Seuraavaksi edessä lauantaina Nightwish ja tuosta keikasta entistä mielenkiintoisemman tekee Imagenaerumin ensi-ilta. Jännityksellä odottelen, millainen projekti on kyseessä.
Tämän jälkeen suuntaan taas Musiikkitalolle Kummien Joulu Mielelle- konserttiin taan Aholan perässä, jonka jälkeen onkin sitten Raskasta Joulua keikkojen vuoro!
Päädyinpä muuten myös myymään Museliput, ei sytyttänyt se uusi materiaali ollenkaan.
Ensi kesää suunnitellaan jo hurjasti, neljät Bon Jovi- liput jo varattuna. Saatiinhan ne äijät Tampereellekin, mutta eihän se yksi keikka hullulle riitä... ;)

Tämä vaan tälläinen pikainen ilmoitus hengissäolostani ja siitä, mitä on luvassa. Pysykää kanavalla!

-Iris

Nickelback 16.9.2012 @Hartwall Areena

Tämä ihanan harmaa maanantai meni aikalailla eilisen jälkimainingeissa. Tavallinen tylsä koulupäivä sävytettynä säryllä ja kolotuksella, sekä tavallista käheämmällä kurkulla. Pitikö sitä nyt sitten taas mennä riehumaan... No piti tottakai, eikä varmasti ollut viimeinen kerta!

Hiihdeltiin Hartwallille vähän neljän jälkeen, eikä jonottajia ollut juuri nimeksikään. Harvinaisen kettumainen jonotuspaikka tuo Hartwall kyllä, vessaan sai juosta Pasilan asemalle asti. Johan siinä kipittäessä tulee uudestaan hätä, ennenkuin pääsee takaisin. Vaatetuskaan ei ollut syyskuuhun ihan kohdillaan, enhän minä nyt millään voinut lähteä matkaan ilman rakkaita Tarot housujani! No, siinä sitten tuulessa ja tuiverruksessa paleltiin pari tuntia.

Tuli sisäänpääsyn aika, ja tietenkin meidän jonolle sattui joku saamarin niuhottajamuija. Ei sitä tarvitse korvaan mulle karjua, että älä työnnä, kun 200 ihmistä työntää takaa... No, kyllä sen kiekaisun kuuli varmaan jokainen ulkonaliikkunut. Korvatulpat siis tarpeelliset jo ennen keikkaa ;)

Tiketillä ei mennyt kaikki ihan putkeen lippujensa suhteen. Sisäänpääsyssä selvisi, että Tiketin liput ei toimi ollenkaan, joten porukkaa käännytettiin sisäänkäynniltä lipunmyyntipisteeseen. Kivat niille 10h jonottaneille... Onneksi me oltiin hankittu omamme Lippupisteen kautta, ja hankitaan tuon perusteella jatkossakin.

Sen tavanomaisen ÄLKÄÄ JUOSKO- huutelun jälkeen päädyttiin sitten kolmanteen riviin. Jokunen aika odoteltiin, kunnes lämppärinä toiminut Daughtry hyppäsi lavalle. Chris veti hyvän shown, mutta oma huomioni harhaili taas kitaristiin... Joka ystävällisesti heitti mua plektralla suoraan rinnuksille, ja paniikinomaisen kauhomisen jälkeen sain sen lattialta kahmuttua itselleni. Kiitos!

Valitettavasti en saanut Joshista parempaa kuvaa.


Kaikkineen Daughtry oli erittäin positiivinen yllätys, eikä aiheuttanut sitä tavanomaista lämppäristä aiheutuvaa tuskaa ja kellonvilkuilua ollenkaan! Pointsit tästä jätkille, mahtava show!

Ja tässäpä Daughtryn settilista:
1. Renegade
2. Outta My Head
3. Crawling Back to You
4. Over You
5. No Surprise
6. Home
7. Feels Like Tonight
8. It's Not Over
9. There And Back Again

No sitten, tosin vartin myöhässä, Nickelback asteli lavalle ja härregyyd oli korvat haljeta sen kirkumisen seurauksena ;)

Kovasti tuntuivat kaverit olevan juttutuulella, Chad lupaili liittyvänsä Suomen Olympiajoukkueeseen juopottelussa. Ja oli kuulemma niin paljon naisia paikalla, että teki jätkien mieli muuttaa tänne kylmään pohjolaan. Ainakin lupaustensa perusteella ovat vielä joskus takaisin tulossa! Tiedä sitten taas olivatko nämä taas näitä joka maassa heiteltäviä sepustuksia, mutta hyvin upposi yleisöön.

Nickelback aloitteli mainiosti aloitusbiisiksi sopivalla This Means War - kappaleella, ja jos ei tuo vielä nostanut joka ikistä ahteria penkistä ylös, sen teki viimeistään sitten Something in Your Mouth. Kahden ensimmäisen biisin jälkeen fiilis oli jo ihan katossa, ainakin eturiveissä. Tosin omaa tunnelmaani yritti kovasti laimentaa takanani ollut tyyppi, jolla tuntui olevan joku mieletön tarve takoa mua selkään..
Seuraavaksi itselleni hieman vieraammaksi jäänyt Never Again ja tämän jälkeen melkoiseksi kuorolauluksi yltynyt Photograph. Seuraavaksi vähän itkubiisiä, Far Away omistettuna naisille. On se kuulemma mahtava fiilis, kun tuhannet naiset huutavat takiasi, mutta kuulemma ei ole yhtä hauskaa, jos ne huutavat sinulle. Siihen tarkoitukseen riittää yksi.

Sitten taas minulle vähän tuntemattomampi kaksikko Too Bad ja Animals. Hyviä biisejä molemmat, ei siinä mitään, mutta vähän latisti omaa fiilistäni, kun en ollut ehtinyt näihin tutustua, mutta oma mokahan tuo oli.
Trying Not to Love You melkeinpä sai tipan linssiin. Oli se vaan niin herkkää... Mutta sitten taas kunnon rokki-ilottelua, Rockstar ja Someday, kunnes taas herkisteltiin Lullaby:n tahtiin.
When We Stand Together toimi livenä jotenkin ihan älyttömän hyvin. Levyllä en tästä biisistä sen kummemmin tykännyt, mutta nosti pisteitään livevedon jälkeen.
Sitten tuli Danielin hetki loistaa ja jätkä saikin paukutella kannujaan pitkän aikaa. Ihailen edelleen hänen fyysistä kuntoaan, itse olisin varmaan kellahtanut kuolleena jakkaralta moisen riehumisen jälkeen.

Seuraavaksi taas vähän oudompi biisi Figured You Out, mutta eipä tuo mitään, sillä How You Remind Me:n tahtiin pääsin taas lauleskelemaan oikein somasti edessä seisseiden korvaan. (anteeksi ;)
Kohtalaisen pitkään kestäneen taputtelun ja yleisen mekastuksen jälkeen bändi saapasteli lavalle vielä vetämään kahden biisin encoren. Gotta Be Somebody ja Burn It to the Ground viimeisteli keikan mahtavasti, ja jätti päälle melkoiset fiilikset. Kiitos sille, kuka valitsi viimeisen biisin paikan, sillä sen hyppimisen jälkeen oli hieman vaikeuksia pysyä jaloillaan.

Keikan jälkeen koin vielä iloisen yllätyksen, keikkaseuranani uskollisesti toiminut äiti oli löytänyt jaloistani Chadin plektran! Kiitos!

Eli mukaan tarttui kokonaista kaksi plektraa! Wow! :)




Loppufiilikset erittäin positiiviset pientä niska- ja selkäkipua lukuunottamatta. Kiitos Daughtry ja Nickelback!


Nyt joudun taas viettämään hiljaiseloa marraskuulle, eli next stop: NIGHTWISH!