Keikka alkoi vessapaperiverhon takana kiikkustuolissa keinuneen Marcon laulaman Taikatalven voimin ja jatkui Storytimella tutun kaavan mukaan. Flooria on hehkutettu kaikkialla, mutta oma mielipiteen ei kyllä ole ihan yhtä ruusuinen... Storytime oli Aneten versiona vaan niin paljon menevämpi, Floor veti minun makuuni liian korkealta. Mutta haluankin tässä kirjoituksessa keskittyä tarinoimaan Nightwishin keikasta, enkä Floorista, joka kumminkin on vain väliaikainen vokalisti.
Sitten jo suu valmiiksi avoinna odotin Wish I Had an Angelia, mutta sitten tulikin Dark Chest of Wonders, joka laimensi vähän omia fiiliksiäni, kun en jostain syystä osannut tuohon varautua. Ei silti, että kaikki sanat pitäisi osata nauttiakseen biisistä, mutta Angelin puuttuminen oli kyllä pettymys. Sitten Marcoa lainatakseni lauleltiin kukkasista, eli Amaranth.
Seuraavaksi paukahti ilmoille Scaretale, jonka alku aiheuttaa aina kylmät väreet. Sitten positiivinen yllätys: Ever dream! Tuo on ihan mahtava biisi ja ehkäpä jopa suosikkini Nightwishin vanhemmasta tuotannosta. Sitten sai hetkeksi rauhoittua Slow, Love Slown ajaksi, vähän jäin kaipailemaan niitä Marcon hieman epäilyttäviä puheita siitä, kuinka asiat ovat parempia hitaasti tehtyinä. Mutta eihän sitä samoja vitsejä viitsi kertoilla.
Sitten hypittiin I Want My Tears Back läpi Pekka Kuusiston ja Troyn läsnäollessa. Okei, myönnetään! En hyppinyt koko aikaa, vain silloin kun käskettiin ;) Jostain kummasta ilmestyi taas mun eteeni pari muijaa kesken keikan, mutta ovelasti pompin takaisin paikalleni. Minähän en noin vaan paikkaani luovuta! Jotenkin se tavanomainen ujous aina katoaa, kun kyse on tästä asiasta ;) Tätä seurasi Last of The Wilds myös näiden kahden vierailijan säestyksellä. Tosin en tiedä, kuinka vierailija tuo Troy enää on.
Tähän väliin oli järjestetty pieni tulishow Arabesquen tahdittamana. Hienoa katseltavaahan tuo oli, mutta ennemmin olisin kyllä katsellut jätkiä soittamassa. No, seuraavaksi sitten Planet Hell joka toimii aina, etenkin yhdistettynä Ghost Riveriin ja Song of Myselfiin. Kolme täydellisyyttä putkeen, näinhän sen voisi kiteyttää. Näiden jälkeen oma tunnelmani vähän latistui Ghost Love Scoren aikana. En osannut tuotakaan ennakoida ja biisi ei ole koskaan tullut kovin tutuksi, vaikka nyt kohtuullisen pitkään on tullut bändin perässä juostuakin. Sitten valitettavasti Last Ride of The Day, biisi on ihan mahtava, mutta aina harmittaa, kun tietää, että keikka oli sitten siinä. Marcokin lätkäisi oikein tyylikkään päähineen biisin ajaksi.
Leffasta en uskalla sanoa sen enempää kuin sen, että MAHTAVAA! En halua ketään spoilata, mutta menkää nyt hyvät ihmiset se katsomaan jostain telkkaria suuremmasta värkkineestä! Tosin itse oletin, että musiikki olisi ollut suuremmassa osassa, mutta ehkä se oli vaan mun harhakuvitelmani. Todellakin haluan nähdä tuon uudelleen, tällä kertaa vähän rauhallisemmissa kotioloissa ilman humalaisia mölyäjiä.
Lopputulemana siis erittäin onnelinen Iris, vaikkakin liian tärähtänyt julkaistakseni kuvaa todisteena ;) Mutta se oli siinä, kiitos Nightwish!
-Iris
Kommentoin vaan noita humalaisia mölyäjiä - mä en kerta kaikkiaan käsitä, miksi pitää lähteä keikalle, jääkiekko-otteluun tai ihan mihin hyvänsä päällimmäisenä ajatuksena vetää lärvit ylihintaisella muovituoppioluella. Eikö voisi kerran repäistä ja olla selvin päin keikalla ja vetäistä sitten kotona kalsarikännit paremmassa seurassa ja ennen kaikkea häiritsemättä ketään muuta?
VastaaPoista