Ensin meinasin unohtaa kameran, myöhästyä junasta, jäädä junan oven väliin ja pudota penkiltä. Epäonnisen junamatkan aikana sain kumminkin luetuksi muutaman kappaleen psykologiaa, joten lopputulos jäi plussan puolelle. Tämä siis matkalla kohti Musiikkitaloa ja Kummien Joulu Mielelle konserttia, jonne päädyin taas vaihteeksi J. Aholan takia. Kuvia on turha odottaa, sen verran pelottelivat kuvauskiellolla, etten kehdannut kaivaa kameraani esiin...
Muita esiintyjiä ei oikein Samuli Edel(l?)manin ja Jari Sillanpään lisäksi päähän jäänyt. Johtuu ehkä ostittain siitä, että hädin tuskin näin housun punttia kenestäkään muusta, istuin tosi kivasti kameran takana, kiitos vaan lippupiste :)))
No, tärkeimmän, eli sen Jarkon esityksen näin hyvin. Kiitos mikkiständille hän lauleli vähän taaempana kuin muut, joka mahdollisti minulle pienen ninjamaisen eteenpäinnojauksen ja täydellisen näköyhteyden. Vieressäni istui jonkunsortin vanhempi rouvashenkilö, joka kovaan ääneen esityksen aikana ihmetteli, että "VETÄÄPÄS SE KORKEALTA!". Kieltämättä hieman huvitti, muttakun olin niitä kommentteja kuunnellut jo puolen konserttia niin... Ei naurattanut. En mä nyt sen enempää osaa sanoa tuosta Jarkon vedosta muuta, kuin että käsikarvat nousi pystyyn. Eikä johtunut siitä, että Musiikkitalon lämmitys olisi reistaillut. Täyttä mahtavuutta taas kerran. Mutta vielä vähintään tämän kerran: OSTAKAA SE AVE MARIA - JOULUN KLASSIKOT! ETTE TULE KATUMAAN!
Raskasta Joulua turnee starttaa tänään Turusta. Tuokin lysti jää vielä tänä vuonna välistä, mutta ei ensi vuonna ;) Tulipahan mun kauan odotettu RJ -kiertuepaitakin postissa! Siitä kuvat myöhemmin, kunhan saan tonttulakin päähäni ja edustuskelpoisen ilmeen naamalle ;)
Laitetaanpas muutama otos viimevuoden Nosturin keikalta piristämään tätä tekstipläjäystä:
1.12 starttaa mun RJ- osuuteni! Sitä ennen voitte jännityksellä odotella todennäköistä paitapäivitystä ;)
perjantai 23. marraskuuta 2012
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Imaginaerum Movie Premiere 10.11.2012
Olipahan ilta! Nyt koitan saada ajatuksia vähän kokoon särkevästä niskasta ja selästä välittämättä, olisi ehkä pitänyt jättää taas ne tukanheilutukset ammattilaisille... Ja tähän väliin sanon sen verran, että tämä blogi sisältää vain henkilökohtaisia tunnelmiani ja mielipiteitä, joista ei kenenkään kannata mieltään synkistää.
Keikka alkoi vessapaperiverhon takana kiikkustuolissa keinuneen Marcon laulaman Taikatalven voimin ja jatkui Storytimella tutun kaavan mukaan. Flooria on hehkutettu kaikkialla, mutta oma mielipiteen ei kyllä ole ihan yhtä ruusuinen... Storytime oli Aneten versiona vaan niin paljon menevämpi, Floor veti minun makuuni liian korkealta. Mutta haluankin tässä kirjoituksessa keskittyä tarinoimaan Nightwishin keikasta, enkä Floorista, joka kumminkin on vain väliaikainen vokalisti.
Sitten jo suu valmiiksi avoinna odotin Wish I Had an Angelia, mutta sitten tulikin Dark Chest of Wonders, joka laimensi vähän omia fiiliksiäni, kun en jostain syystä osannut tuohon varautua. Ei silti, että kaikki sanat pitäisi osata nauttiakseen biisistä, mutta Angelin puuttuminen oli kyllä pettymys. Sitten Marcoa lainatakseni lauleltiin kukkasista, eli Amaranth.
Seuraavaksi paukahti ilmoille Scaretale, jonka alku aiheuttaa aina kylmät väreet. Sitten positiivinen yllätys: Ever dream! Tuo on ihan mahtava biisi ja ehkäpä jopa suosikkini Nightwishin vanhemmasta tuotannosta. Sitten sai hetkeksi rauhoittua Slow, Love Slown ajaksi, vähän jäin kaipailemaan niitä Marcon hieman epäilyttäviä puheita siitä, kuinka asiat ovat parempia hitaasti tehtyinä. Mutta eihän sitä samoja vitsejä viitsi kertoilla.
Sitten hypittiin I Want My Tears Back läpi Pekka Kuusiston ja Troyn läsnäollessa. Okei, myönnetään! En hyppinyt koko aikaa, vain silloin kun käskettiin ;) Jostain kummasta ilmestyi taas mun eteeni pari muijaa kesken keikan, mutta ovelasti pompin takaisin paikalleni. Minähän en noin vaan paikkaani luovuta! Jotenkin se tavanomainen ujous aina katoaa, kun kyse on tästä asiasta ;) Tätä seurasi Last of The Wilds myös näiden kahden vierailijan säestyksellä. Tosin en tiedä, kuinka vierailija tuo Troy enää on.
Tähän väliin oli järjestetty pieni tulishow Arabesquen tahdittamana. Hienoa katseltavaahan tuo oli, mutta ennemmin olisin kyllä katsellut jätkiä soittamassa. No, seuraavaksi sitten Planet Hell joka toimii aina, etenkin yhdistettynä Ghost Riveriin ja Song of Myselfiin. Kolme täydellisyyttä putkeen, näinhän sen voisi kiteyttää. Näiden jälkeen oma tunnelmani vähän latistui Ghost Love Scoren aikana. En osannut tuotakaan ennakoida ja biisi ei ole koskaan tullut kovin tutuksi, vaikka nyt kohtuullisen pitkään on tullut bändin perässä juostuakin. Sitten valitettavasti Last Ride of The Day, biisi on ihan mahtava, mutta aina harmittaa, kun tietää, että keikka oli sitten siinä. Marcokin lätkäisi oikein tyylikkään päähineen biisin ajaksi.
Leffasta en uskalla sanoa sen enempää kuin sen, että MAHTAVAA! En halua ketään spoilata, mutta menkää nyt hyvät ihmiset se katsomaan jostain telkkaria suuremmasta värkkineestä! Tosin itse oletin, että musiikki olisi ollut suuremmassa osassa, mutta ehkä se oli vaan mun harhakuvitelmani. Todellakin haluan nähdä tuon uudelleen, tällä kertaa vähän rauhallisemmissa kotioloissa ilman humalaisia mölyäjiä.
Lopputulemana siis erittäin onnelinen Iris, vaikkakin liian tärähtänyt julkaistakseni kuvaa todisteena ;) Mutta se oli siinä, kiitos Nightwish!
-Iris
Keikka alkoi vessapaperiverhon takana kiikkustuolissa keinuneen Marcon laulaman Taikatalven voimin ja jatkui Storytimella tutun kaavan mukaan. Flooria on hehkutettu kaikkialla, mutta oma mielipiteen ei kyllä ole ihan yhtä ruusuinen... Storytime oli Aneten versiona vaan niin paljon menevämpi, Floor veti minun makuuni liian korkealta. Mutta haluankin tässä kirjoituksessa keskittyä tarinoimaan Nightwishin keikasta, enkä Floorista, joka kumminkin on vain väliaikainen vokalisti.
Sitten jo suu valmiiksi avoinna odotin Wish I Had an Angelia, mutta sitten tulikin Dark Chest of Wonders, joka laimensi vähän omia fiiliksiäni, kun en jostain syystä osannut tuohon varautua. Ei silti, että kaikki sanat pitäisi osata nauttiakseen biisistä, mutta Angelin puuttuminen oli kyllä pettymys. Sitten Marcoa lainatakseni lauleltiin kukkasista, eli Amaranth.
Seuraavaksi paukahti ilmoille Scaretale, jonka alku aiheuttaa aina kylmät väreet. Sitten positiivinen yllätys: Ever dream! Tuo on ihan mahtava biisi ja ehkäpä jopa suosikkini Nightwishin vanhemmasta tuotannosta. Sitten sai hetkeksi rauhoittua Slow, Love Slown ajaksi, vähän jäin kaipailemaan niitä Marcon hieman epäilyttäviä puheita siitä, kuinka asiat ovat parempia hitaasti tehtyinä. Mutta eihän sitä samoja vitsejä viitsi kertoilla.
Sitten hypittiin I Want My Tears Back läpi Pekka Kuusiston ja Troyn läsnäollessa. Okei, myönnetään! En hyppinyt koko aikaa, vain silloin kun käskettiin ;) Jostain kummasta ilmestyi taas mun eteeni pari muijaa kesken keikan, mutta ovelasti pompin takaisin paikalleni. Minähän en noin vaan paikkaani luovuta! Jotenkin se tavanomainen ujous aina katoaa, kun kyse on tästä asiasta ;) Tätä seurasi Last of The Wilds myös näiden kahden vierailijan säestyksellä. Tosin en tiedä, kuinka vierailija tuo Troy enää on.
Tähän väliin oli järjestetty pieni tulishow Arabesquen tahdittamana. Hienoa katseltavaahan tuo oli, mutta ennemmin olisin kyllä katsellut jätkiä soittamassa. No, seuraavaksi sitten Planet Hell joka toimii aina, etenkin yhdistettynä Ghost Riveriin ja Song of Myselfiin. Kolme täydellisyyttä putkeen, näinhän sen voisi kiteyttää. Näiden jälkeen oma tunnelmani vähän latistui Ghost Love Scoren aikana. En osannut tuotakaan ennakoida ja biisi ei ole koskaan tullut kovin tutuksi, vaikka nyt kohtuullisen pitkään on tullut bändin perässä juostuakin. Sitten valitettavasti Last Ride of The Day, biisi on ihan mahtava, mutta aina harmittaa, kun tietää, että keikka oli sitten siinä. Marcokin lätkäisi oikein tyylikkään päähineen biisin ajaksi.
Leffasta en uskalla sanoa sen enempää kuin sen, että MAHTAVAA! En halua ketään spoilata, mutta menkää nyt hyvät ihmiset se katsomaan jostain telkkaria suuremmasta värkkineestä! Tosin itse oletin, että musiikki olisi ollut suuremmassa osassa, mutta ehkä se oli vaan mun harhakuvitelmani. Todellakin haluan nähdä tuon uudelleen, tällä kertaa vähän rauhallisemmissa kotioloissa ilman humalaisia mölyäjiä.
Lopputulemana siis erittäin onnelinen Iris, vaikkakin liian tärähtänyt julkaistakseni kuvaa todisteena ;) Mutta se oli siinä, kiitos Nightwish!
-Iris
lauantai 10. marraskuuta 2012
Ennakko-odotuksia tähän iltaan
Nyt taitaakin olla viimeinen kerta ennen ensi kesää, kun Nightwish tulee nähdyksi. Nythän se nähdään, miten Floor homman hoitaa... Ja kuten tiedätte, Anette oli mun mielestäni ihan mahtava, joten suuret saappaat on Floorilla täytettävänä, ainakin mun silmissäni. Ja tuo Imaginaerum- leffan ensi-ilta tekee keikasta entistäkin mielenkiintoisemman. Mutta siitä lisää sitten huomenissa!
Nyt on ihan pakko hehkuttaa tätä eilen ilmestynytta Aholan joululevyä!
Siinä on tämän joulun ykkösalbumi! Perinteiset joululaulut ei ole koskaan ollut mun juttuni, mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että perhanan hieno levy on kyseessä. Sieltä löytyy myös italialaista hieman oopperamaista tulkintaa, joten kipin kapin nyt vaan levykaupasta hakemaan se oma kappale ja kuuntelemaan. Ihan tajutonta!
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Muutaman viikon takaista tangoa ja tulevaisuusnäkymiä
Tässä on nyt ollut vähän hoppua viimeaikoina, eikä mitään maata mullistavaa ole muutenkaan tapahtunut. Tosin rikoin rajoja pari viikkoa sitten, ja kävin Musiikkitalolla kuuntelemassa tangoa. Älkää nyt vielä pyörtykö, tähän löytyy ihan kelpo selitys sillä, että J. Ahola oli yksi solisteista. Mielenkiintoinen tilaisuus kaiken kaikkiaan, ja erittäin taitavaa vetoa Jarkolta taas kerran.
Seuraavaksi edessä lauantaina Nightwish ja tuosta keikasta entistä mielenkiintoisemman tekee Imagenaerumin ensi-ilta. Jännityksellä odottelen, millainen projekti on kyseessä.
Tämän jälkeen suuntaan taas Musiikkitalolle Kummien Joulu Mielelle- konserttiin taan Aholan perässä, jonka jälkeen onkin sitten Raskasta Joulua keikkojen vuoro!
Päädyinpä muuten myös myymään Museliput, ei sytyttänyt se uusi materiaali ollenkaan.
Ensi kesää suunnitellaan jo hurjasti, neljät Bon Jovi- liput jo varattuna. Saatiinhan ne äijät Tampereellekin, mutta eihän se yksi keikka hullulle riitä... ;)
Tämä vaan tälläinen pikainen ilmoitus hengissäolostani ja siitä, mitä on luvassa. Pysykää kanavalla!
-Iris
Seuraavaksi edessä lauantaina Nightwish ja tuosta keikasta entistä mielenkiintoisemman tekee Imagenaerumin ensi-ilta. Jännityksellä odottelen, millainen projekti on kyseessä.
Tämän jälkeen suuntaan taas Musiikkitalolle Kummien Joulu Mielelle- konserttiin taan Aholan perässä, jonka jälkeen onkin sitten Raskasta Joulua keikkojen vuoro!
Päädyinpä muuten myös myymään Museliput, ei sytyttänyt se uusi materiaali ollenkaan.
Ensi kesää suunnitellaan jo hurjasti, neljät Bon Jovi- liput jo varattuna. Saatiinhan ne äijät Tampereellekin, mutta eihän se yksi keikka hullulle riitä... ;)
Tämä vaan tälläinen pikainen ilmoitus hengissäolostani ja siitä, mitä on luvassa. Pysykää kanavalla!
-Iris
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)